Varhaisimmasta ajoista saakka ihmiset ovat käyttäneet puuta polttoaineena. Syynä on ollut se, että puuta on helppo käsitellä. Sen keräämiseen ei tarvita kalliita välineitä ja pitkälle kehitettyä tekniikkaa. Jollei puita oteta metsistä liikaa, puuston luontainen uudistuminen säilyttää puuvarat entisellään. Parhaassa tapauksessa puu on ilmaista ja sitä saa jo lähimmästä puusta.
Puu on, kuten kaikki eloperäinen, rakennettu elävistä soluista, jotka muodostavat erilaisia kudoksia. Puunrungon ja oksien tärkein tehtävä on kuljettaa vettä sekä ravinteita juuresta kruunuun. Puu on eräs kemiallinen rakenne, joka sisältää pääosin selluloosaa, hemiselluloosaa, ligniiniä, asetyylia, pieniä määriä ns. ekstraktiivisia aineita sekä mineraaleja.
| Kemiallinen pääryhmä |
Paino-osuus % |
||
| Mänty | Kuusi | Koivu | |
| Selluloosa | 43 | 41 | 38 |
| Hemiselluloosa | 20 | 24 | 32 |
| Ligniini | 28 | 28 | 20 |
| Ekstraktiivisia aineita | 5 | 3 | 3 |
| Asetyyli | 1 | 1 | 4 |
| Muut | 3 | 3 | 3 |
|
Alkuaineet |
|||
| Typpi | Vety | Happi | Hiili |
| 1 % | 6 % | 43 % | 50 % |
Fysikaalisista ominaisuuksista tärkeimpiä ovat: Tiheys, kosteus, paino ja miten nopeasti se reagoi kosteusolosuhdemuutoksiin esim. kutistumalla tai paisumalla. Puun tiheys ja kosteuspitoisuus kiinnostaa puulämmittäjiä kaikkein eniten. Märkä puu palaa huonosti, ja mitä tiheämpi puulaji on, sitä enemmän puuaineksen ostaja saa kuutiometreissä.
| Puulaji / |
Lämpöarvo |
Kuivatiheys |
| Puun osa | Wa (MJ / kg KT) | SKT (kg KT / m3 f) |
|
Mänty |
||
| Puhdas puu | 18,71 - 19,29 | 410 |
| Kaarna | 18,38 - 20,72 | 300 |
| Oksat | 19,39 - 20,50 | 370 |
| Neulaset | 21,05 - 21,07 | 300 |
| Latvat | 18,84 | - |
| Kokonainen puu | 19,60 - 20,40 | 385 |
| Kannot | 19,20 - 19,60 | 450 |
|
Kuusi |
||
| Puhdas puu | 17,96 - 19,02 | 400 |
| Kaarna | 17,83 - 19,83 | 340 |
| Oksat | 19,80 - 20,00 | 300 |
| Latvat | 18,63 - 19,80 | - |
| Kokonainen puu | 19,20 - 19,60 | 400 |
| Kannot | 18,95 - 19,05 | 410 |
|
Koivu |
||
| Puhdas puu | 17,41 - 19,13 | 490 |
| Nila | 17,12 - 18,42 | 550 |
| Tuohi | 28,38 - 29,30 | 550 |
| Oksat | 18,84 - 19,80 | 530 |
| Kokonainen puu | 19,10 - 19,60 | 475 |
| Kannot | 510 |
Puujauheet ovat erilaatuisia hienojauhettuja puuaineksia, jotka käsitellään suurin piirtein samalla tavalla kuin kevyt polttoöljy. Valmistusprosessin aikana jauho kuivataan kymmenen prosentin kosteuspitoisuuteen. Partikkelit ovat suuruusluokkaa 0,2 - 1,0 millimetriä. Mitä enemmän hienoaineksia sitä vakaampi liekki. Polttoaineen tiheys on luokkaa 200 kg / m3. Puujauho on varsin hyvä vaihtoehto lämpöyrittäjille, jotka haluavat siirtyä öljyn käytöstä biopolttoaineeseen.
Puupelletti on "lyhyt sylinterinmuotoinen kappale polttamista varten, puristettu koneellisesti muotoonsa hienojakoisesta puuaineksesta, yleensä ilman sidosaineita". Kappaleen leveys tai halkaisija on pienempi kuin 25 mm. Yleisin koko on 8 – 12 mm. Pinta on tiivis ja kiiltävä ja pituus vaihtelee 5 – 20 mm välillä. Raaka-aineen laatu vaikuttaa kappaleen pituuteen.
Pelletin raaka-aineena voi käyttää mm. haketta, kutterinlastua tai puu- ja metsäteollisuudesta saatavaa sahajauhoa. Maatalouden peltojätettä, turvetta sekä paperiteollisuuden sivutuotteitta (ligniini) on myös käytetty pellettien valmistuksessa. Pellettitehdas ostaa raaka-aineensa yleensä muualta. Sahalaitokset, höyläämöt, puulevyteollisuus ja huonekalutehtaat ovat tyypillisiä ostopaikkoja.
Massa puristetaan matriisissa, jossa raaka-aine saa muotonsa.
Matriisi on litteä tai pyöreän muotoinen. Noin kolme tuhatta kilogrammaa
tiivistetään matriisin kautta tunnissa. Puuaineksen lämpötila nousee, ja
puun omat sidosaineet sulavat ja pitävät pelletin koossa.
Kosteusprosentti on tässä vaiheessa laskenut 5 %:iin.
| Tilavuuspaino 550 – 700 kg / m3 |
| Tehollinen lämpöarvo 17,0 – 17,9 MJ / kg polttoaine (4,7 – 5,0 MWh / t) |
| Kosteusprosentti 6 – 10 |
| Tuhkapitoisuus 0,3 – 0,8 % painosta (Ligniinin käytöstä + 0,1 – 0,2 %) |
| Rikkipitoisuus 0,01 - 0,02 % kuivapainosta |
| Sisältää typpeä noin 0,05 % kuivapainosta |
Briketit ovat myöskin puristetuote puupellettien tavoin mutta halkaisija on suurempi. Yleisin halkaisija on 50 - 75 mm. Briketit valmistetaan siten, että karkea puuaines puristetaan lievästi kartiomuotoisen sylinterin kautta. Näin saavutetaan kuivatiheys luokkaa 1,2 kg / litra. Poltossa briketti menettää muotonsa hyvin nopeasti, sitävastoin puupelletti pitää muotonsa suurimman osa palon ajasta.
MITÄ OVAT JALOSTETTUJEN BIOPOLTTOAINEIDEN EDUT ESIM. TAVALLISEEN KOIVUPUUKLAPIIN VERRATTUNA?
MITÄ OVAT JALOSTETTUJEN BIOPOLTTOAINEIDEN HAITTAPUOLET TAVALLISEEN KOIVUPUUKLAPIIN VERRATTUNA?
|
ERI POLTTOAINEIDEN LÄMPÖARVOT |
| Polttoaine | Kosteus % | Nettotiheys |
Tehollinen lämpöarvo |
Tuhkapitoisuus | |
| t / m3 | MWh / t | MWh / m3 | % | ||
| Briketit | 12 -15 | 0,5 - 0,7 | 4,5 - 5,0 | 2,2 - 3,5 | 0,5 - 5,0 |
| Pelletti | 5 - 15 | 0,5 - 0,7 | 4,5 - 5,0 | 2,2 - 3,5 | 0,5 - 5,0 |
| Puujauho | 4 - 6 | 0,2 - 0,3 | 4,8 - 5,2 | 1,0 - 1,3 | 0,2 - 0,5 |
| Hake | 30 - 50 | 0,2 - 0,4 | 2,0 - 4,0 | 0,4 - 1,6 | 0,5 - 2,0 |
| Turve | 30 - 40 | 0,3 - 0,4 | 3,0 - 3,5 | 0,9 - 1,4 | 2,0 - 8,0 |
| Kivihiili | 5 - 15 | 0,7 - 0,9 | 7,0 - 9,0 | 5,0 - 8,0 | 7,0 - 15,0 |
| Öljy | - | 0,83 | 11,9 | 9,9 | < 0,1 |
| Maakaasu | - | 0,7 kg / m3 | 10 kWh / m3 | ||
Puun palamisprosessi voidaan itse asiassa jakaa neljään vaiheeseen:
Kuten havaitsit, puu ei itse pala vaan eri lämpötiloissa muodostuneet kaasut, joita kehittyy runsaimmin pyrolyysivaiheessa. Se, mikä tekee palamisen niin monimutkaiseksi ja vaikeasti hallitsevaksi on se, että kaikki vaiheet tapahtuvat samanaikaisesti mutta eri paikassa tulisijassa.
Voidaan sanoa, että polttopuun energiapitoisuus on pohjimmiltaan kemiallisia yhdisteitä. Fotosynteesi muodostaa isoja molekyylejä mm. selluloosaa pienimmästä molekyyleistä, joita on vedessä ja hiilidioksidissä. Auringon energia, joka on fotosynteesin vaikuttava voima, muuttuu kemialliseksi energiaksi isoissa molekyylien atomeissa olevissa sidoksissa. Eli polttopuu ei ole mitään muuta kuin muunneltua ja kemiallisesti varastoitua aurinkoenergiaa. Polttopuun palaessa tämä kemiallinen energia, joka muodostui fotosynteesin aikana muuttuu lämmöksi. Suuria molekyylejä hajoaa alkuperäisiin muotoihin vedessä ja hiilidioksidissa. Myös muut tekijät täyttävät ratkaisevan roolin palon laadussa:
Puu muodostuu suurimmaksi osaksi selluloosasta ja ligniinistä. Nämä ovat monimutkaisia molekyylejä, jotka pääosin sisältävät hiiltä pitkissä ketjussa hapen ja vedyn kanssa. Palon aikana näitä ketjuja hajoaa vaiheittain ja muodostaa muita väliaikaisia kemiallisia aineita. Tärkeimmät reaktiot ovat:
|
2C + O2 -> 2CO 2CO + O2 -> 2CO2 2H2 + O2 -> 2H2O |
C | Hiili |
| O2 | Happi | |
| CO | Hiilimonoksidi (Hiilioksidi) | |
| CO2 | Hiilidioksidi | |
| H2 | Vety |
Näistä reaktiokaavoista ilmenee, että tarvitaan runsaasti happea ylläpitämään tehokasta polttoa. Liian alhaisen hapensyötön seurauksena on runsas myrkyllinen hiilimonoksidin muodostuminen. Eli täydelliset olosuhteet palon aikana ovat edellytys tehokkaaseen palamiseen.
On sanottu, että tehokas palo vaatii 3 T:tä, Time (Aika), Temperature (Lämpötila) and Turbulence (Pyörteen muodostus). Juuri näiden 3 T:n kohdalla ovat erityisen tärkeää, että ne otetaan huomioon tulisijan suunnittelussa.
Yleisin ongelma markkinoilla olevissa laitteissa on puutteellinen tulipesän, palotilan ja savukanavien geometrinen suunnittelu. Seurauksena lämpötila muodostuu usein liian alhaiseksi tai liian korkeaksi palon aikana. Savukaasut kulkevat myös hyvin nopeasti tulisijan läpi. Myös ahtaat palotilat aiheuttavat, että kemialliselle reaktiolle ei ole riittävästi tilaa ja poltto jää tällöin vajavaiseksi.
Eräs toinen tapa kuvailla tämä epäkohta on, että kaasujen oikea lämpötilaa ei ole nykylaitteilla mahdollista pitää yllä tarpeeksi kauan. Jokainen vaihe palon aikana vaatii nimittäin oman aikansa niin, että voi syntyä täydellinen reaktio. Lämpötilat:
Ilmansaanti täytyy olla niin suuri, että happi riittää muuttamaan polttoaineen hiilidioksidiksi ja vedeksi. Pienin teoreettinen ilmamäärä 4,7 m3 (noin 6 kg) / kg kuivaa puuta.
Käytännössä tarvittava ilmamäärä on paljon suurempi koska esim. 1 kg ilmakuivattuja puita sisältää 250 grammaa vettä. Ja usein kotitaloudessa paljon enemmän. Ylimääräinen ilmamäärä tarvitaan joten saataisiin aikaan täydellinen palaminen. Tulisijamallista riippuen määrä liikkuu jossain 50 ja 100% välillä. Tärkeintä on, että ylimääräinen ilmantarve on niin pieni kuin on mahdollista koska mitä enemmän lämmitettyä ilmaa virtaa rakenteen läpi sitä enemmän lämpöenergiaa menee harakoille.
Ilmansaanti ja kosteus vaikuttavat luonnollisesti myös päästöihin. Ruotsissa on tehty 1980-luvulle polttokokeita kuivilla puilla (kosteuspitoisuus 19%) sekä märillä puilla (kosteuspitoisuus 41%). Kostealla polttoaineella savukaasujen koostumus muuttui seuraavan mukaan:
Suuri määrä kemiallisia yhdisteitä muodostuu kaasuuntumis- ja palamisprosessin aikana koska polttoaine palaa harvoin, tai ehkä voi jopa sanoa ei koskaan loppuun saakka.
Hiilivedyt on nimitys joka soveltuu suureen ryhmään orgaanisia aineita. Mainittakoon tässä yhteydessä metaani, etanoli ja bentseeni. Hiilivetypäästöt voivat reagoida auringonvalon vaikutuksesta typpioksidien kanssa. Seurauksena muodostuu ns. fotokemiallisia oksideja sekä otsonia.
Terva on raskaampien hiilivetyjen yleisnimitys. Ihmisille vaarallisin ovat polyaromaattiset hiilivedyt eli PAH. PAHia muodostuu, jos ilmansaanti ovat ollut palon aikana liian niukka. Grillimakkarassa musta "PAH-kuori" maistuu varsinkin oluen kanssa erittäin hyvää. PAHia muodostuu kun poltetaan eloperäisiä materiaaleja kuten puuta tai tupakkaa. Ne, jotka polttavat tupakkaa hengittävät keuhkoihinsa suuria määriä PAH-yhdisteitä ja juuri nämä aiheuttavat syöpää tupakoitsijalle.
Typpioksidit (NOx) ovat haitallisia sekä ihmisille että luonnolle. Laitevalmistajien tavoite vähentää hiilidioksidi- ja muita raskaita päästöjä on aiheuttanut typpioksidipäästöjen lisääntymistä. Ja kuten totesimme taulukon avulla typpioksidit muodostuvat korkeissa lämpötiloissa.
Hiilidioksidia (Hiilioksidi) muodostuu hengityksestämme ja kasvillisuus tarvitsee sitä. Hiilidioksidi vahvistaa kuitenkin kasvihuoneilmiötä. Puulämmitys ei kuitenkaan aiheuta mitään nettolisäystä, koska se kuuluu luonnolliseen kiertokulkuun. Jos takkatuli palaa epätäydellisesti päästöt ovat hiilioksidin muodossa, joka on myrkyllinen kaasu.
Häkä (CO) on kaasu, jota syntyy epätäydellisen palamisen yhteydessä. Häkä on väritöntä, hajutonta ja mautonta. Miten se tappaa? Veren punasolut kuljettavat elintärkeää happea elimistön kudoksiin. Hään myrkyllisyys perustuu siihen, että punasolut sitovat itseensä herkemmin sitä kuin happea. Myrkytys syntyy, kun elimistö alkaa kärsiä hapenpuutteesta. Liian pitkäaikainen altistuminen vähäisellekin häkämäärälle voi vahingoittaa aivoja pysyvästi.
Oireisiin kuuluvat päänsärky, uneliaisuus, voimattomuus, huimaus, pahoinvointi ja tajuttomuus, ja vakavissa tapauksissa seurauksena voi olla heikko pulssi, kooma tai tukehtuminen. Äkillisessä häkämyrkytyksessä on erittäin tärkeää antaa uhrille ripeästi happea ja tekohengitystä, jottei hän menehdy aivojen hapenpuutteeseen. Nykyään on saatavilla erityyppisiä kotiin asennettavia häkävaroittimia.
Metsän uudistuminen on hidasta. Voi kestää jopa 25 vuotta, ennen kuin metsän kasvussa päästään siihen vaiheeseen, että sen kasvukyky korvaa sen käytön polttopuiksi. Se tietää myös sitä, että istutuksilla ei kyetä tyydyttämään tulevaa puunkysyntää.
Metsityshankkeita on meneillään monissa maissa. Pystytäänkö niillä tyydyttämään puun kysyntä tulevaisuudessa? Metsänhoidon asiantuntijoitten vastaus on kieltävä. Puita hakataan paljon nopeammin kuin metsät kykenevät uudistumaan. Eräs ympäristönsuojelukysymyksiin erikoistuneen Worldwatch-instituutin tutkija kirjoittaa: "Monissa maissa ei valitettavasti ole poliittista tahtoa eikä tunneta vastuuta luonnonvaroista, jotka molemmat ovat välttämättömiä, jotta metsien hävittämisen myötävaikutuksella syntynyt noidankehä saataisiin rikotuksi. Tällä hetkellä jokaista paljaaksi hakattua kymmentä hehtaaria kohden istutetaan vain hehtaarin verran uutta metsää."
Kiinnostus biopolttoaineiden käyttöön on siis lisääntynyt merkittävästi. Biopolttoaineet ovat kotimaisia uusiutuvia energialähteitä, joille ennustetaan upeaa tulevaisuutta. Biopolttoaineiden käyttöä lisäämällä kasvihuoneilmiön vaikutuksen odotetaan vastaavasti hidastuvan. Uusiutuvien polttoaineiden käyttöön liittyy kuitenkin monia paikallisia haittoja, joista asiantuntijat esittävät eri näkökantoja. On kuitenkin selvä, että bioenergian käytöstä koituu myönteisiä vaikutuksia ympäristölle.
Tämän taustan valossa olen neljän vuoden aikana kehittänyt uuden mittausmenetelmän, joka poikkeaa huomattavasti eri maiden standardeissa mainituista menetelmistä. Menetelmä ottaa pääasiallisesti huomioon kuluttajien tarpeita ja ympäristövaikutuksia. Uusi malliratkaisu on laboratoriotesteissä osoittautunut tehokkaaksi apuvälineeksi yrityksille, jotka pyrkivät kehittämään omia tuotteitaan ympäristöystävällisemmiksi.